- avoinna koko kesän

Pro Puu -yhdistys koordinoi ja toteuttaa laajaa ympäristötaiteen näyttelykokonaisuutta eteläisen Vesijärven ranta-alueille. Vuosittain uusiutuvan näyttelyn tavoite on sijoittaa tutkielman luontoinen työ herkkään rantamaisemaan ympäristö ja luonto huomioiden. Töiden toteuttajiksi kutsutaan vuosittain arkkitehtuurin, muotoilualojen ja taiteen ammattilaisia ja opiskelijoita.

Vuoden 2010 Vesijärven Rantagalleria kokonaisuus muodostuu 12-14 itsenäisestä teoksesta. Näyttely on tarkoitettu katseltavaksi risteilyalukselta, jonka kahden tunnin risteilyreitin varrelle teokset sijoittuvat.

Vesijärveläisiä

Lahtelaisuuden parhaisiin piirteisiin kuuluu Vesijärven maisema. Jean Sibelius, Juhani Aho ja erityisesti taidemaalari Väinö Hämäläinen voidaan lukea vesijärveläisiksi taiteilijoiksi. Hämäläinen seurasi lankonsa Pekka Halosen esimerkkiä ja rakennutti oman ateljeehuvilansa Vesijärvelle. Vesijärven Oinassaaresta tuli Hämäläisen Halosenniemi, maisema joka kertautuu hänen maalauksissaan.

Lahden taiteilijaseura järjesti ensimmäiset ympäristötaiteen näyttelyt Mukkulan kartanossa vuosina 1968-1972. Talli ja puisto -näyttelyissä taide haluttiin tuoda sinne, missä ihmiset liikkuivat ja viettivät vapaa-aikaansa. Vuoden 1970 taiteilijaseuran kesänäyttelyn teemana oli ”Kokeileva ihminen”. Taiteilijat käsittelivät töissään taiteen ja luonnon suhdetta, osa teoksista rakennettiin näyttelyn aikana.

Pro Puu yhdistyksen kokoamalla Vesijärven Rantagallerialla on vahvat taiteelliset juuret suomalaisessa järvimaisemassa. Rantagalleriasta avautuu väylä Taidemajakkaan - Hämeen ja Keski-Suomen taidetoimikuntien aloittamaan ympäristötaiteen ketjuun Vesijärveltä Päijännettä pitkin Jyväsjärvelle.

Rantagallerian vaihteleva luonne paljastuu teos teokselta katsojalle samalla kun Vesijärven pinta heijastaa ajatuksia ja tunteita, joita maisemaan taiten sijoitetut ympäristötaideteokset kesä toisensa jälkeen tulevat herättämään.


Heini Moisio
toimittaja, VTM
vesijärveläinen

Kesällä 2010 mukana ovat seuraavat teokset:

SUMA, Mauno Hartman, 2008
Työryhmä: Koulutuskeskus Salpaus

Materiaalin lahjoittajat: Lahden kaupunki - Vihertoimi
Materiaali: Kuoritut mäntytukit

Lahden satama-aluetta ovat menneinä vuosikymmeninä hallinneet laajat tukkilautat. Uiton loputtua kaikki siihen liittyvät merkit ovat vuosikymmenien aikana hävinneet. Professori Mauno Hartmanin suunnittelema järeistä mäntytukeista toteutettu teos haluaa osaltaan olla muistutus noista ajoista.

TUULTEN VIESTIT, Matti Koskela, 2010

Työryhmä: oulutuskeskus Salpaus
Materiaali: Ruostumattomat putket
Materiaalin lahjoittajat: Stala, Teknoware

NARUKKO, Metropolia, 2010
Työryhmä: Metropolia AMK, ST07S, opiskelijat Maria Rönkkö, Mia Elo, Sanna Nummi, Hannele Jauhiainen, Minna Kuismanen, Taija Laurell, Tiia Lehtinen, Tiina Taskinen, Susanna Mertsalmi, ohjaaja Mikko Laakkonen, näyttelymestari Oula-Heikki Rantanen.

Materiaalin lahjoittaja: Vallila Interior Oy
Materiaali: kangas ja puu
Kuvat: Tiia Lehtinen

Teoksessa on haluttu luoda tila joka on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

SUMPUT, Tuomas Vilpakka, 2008
Työryhmä:  Pro Puu ry

Materiaalin lahjoittajat: Koskisen Oy
Materiaali: Koivupurilaat

” Kontrastia synnyttämässä ... vaalea ja tumma, vesi ja maa, geometria vastassa rehevä luonnontilainen saari. Saaliina sumpussa siikaa ja kuhaa. ”

LIITO, Petteri Häkkinen, Mika Arola & Tina Shukla, 2009

PUNAINEN LANKA, Taik, 2008
Työryhmä: Jumpei Shimada, Björn B. Lindström, Ilkka Karhu ja Aino Setälä / TAIK
Erityiskiitokset: Wahid el Solh

Materiaali: Kaatuneet puunrungot ja punamultamaali

Luonto muokkaa ja luo ympäristöä tavallaan, ja niin tekee myös ihminen. Punainen lanka on teos, jossa on samaan aikaan nähtävillä luonnon, sekä ihmisen muokkaamaa maisemaa, ja näiden kahden kädenjäljen yhteensopivuus tai  -sopimattomuus. Katsojasta riippuen.

UUSI KANSA, Veera Tamminen ja Mari Paikkari, 2010

Materiaali: harjateräs, rautalanka ja luonnonmateriaalit

Perimätiedon mukaan Lahden Vesijärven rannalla on asunut muinoin tuntematon kansa.Vanhat tarinat eivät mainitse, mistä tuo kansa on aikoinaan ilmestynyt, keitä he ovat olleet ja minne he ovat aikojen saatossa muuttaneet. Paikalliset huhut kertovat, että heidän jälkeläisiään on kuitenkin edelleen näillä seuduilla.
Työmme tarkotus on tehdä todeksi vanhat kertomukset tuosta kansasta.

Apuraha: Taideteollisen korkeakoulun tukisäätiö

RANTAKALA Taide- muotoilukoulu Taika, 2008
Työryhmä: Sannamari Pilpola, Juha Välimäki, Lauri Lavonius, Tuomas Lavonius, Timo Ijäs, Kasper Jaakkola, Leo Veijalainen, Arttu Norrlin, Iiris Kouhia /Taide ja muotoilukoulu TAIKA
Ohjaajat: Pauli Lindström, Eeva-Liisa Kauppila

Materiaalilahjoittaja: Pro Puu ry

Taide- ja muotoilukoulu Taikan oppilaat toteuttivat kesätyöpajassa puusta kalanruotoaiheisen teoksen Enonsaaren rantakalliolle. Työpajassa oppilaat tutustuivat saareen, valitsivat teokselle paikan ja ideoivat teosta piirtämällä. Kesätyöpajaa on tukenut Lahden kaupungin kulttuuritoimi.

SIIVEKKÄÄT, Taide-& muotoilukoulu Taika 2010
Työryhmä: Aino Haikonen, Auroora Hietikko, Holappa Elli, Susan Oksman, Henna Reijonen, Paolo Reponen, Roosa Reponen, Niko Rouvinen, Charlotta Ruotanen, Nita Salminen, Lisa-mari Vattulainen, Viivi Veijalainen
Ohjaaja: Eeva-Liisa Kauppila ja avustajana Mila Rantanen
Materiaali: solumuovi
Materiaalin lahjoittajat: Starkki

Enonsaaren rantapuihin on kesän ajaksi laskeutunut parvi perhosia ja korentoja.Teos on eräänlainen materiaalitutkielma, jonka lopputulos on nähtävillä saaressa. Taikassa järjestettiin kesäkuun alussa työpaja, jossa oppilaat ideoivat ja toteuttivatteoksen ryhmässä. Tutustuminen saareen ja teoksen pystyttäminen olivat myös tärkeä osa oppimistapahtumaaa.

SYKSY SAA, Pauli Lindström, 2008
Työryhmä: Niko Mähönen, Lahden Siniset

Materiaalilahjoittaja: Koskisen oy, Korvenrannan Puusepäntehdas Oy
Materiaali: vaneri

Tila luonnontilassa - Ilmavat lehtielementit syksyn väreissä luovat rantamaisemaan avaruudellisen tilan. Järveltä katsoen teokselle on kuvaavaa sen keveys ja satunnaisuus.

VIESTIVIITAT, Tapani Aartomaa ja Markku Tonttila, 2008

Materiaalin lahjoittajat: Uponor Oy, Leeviprint
Materiaali: PVC - putki

” Veden kuvajaisia rantakaislikossa. ”

 


KOHO, Taideinstituutti, 2009

TOTEUTUNEITA UNELMIA, Taideinstituutti, 2009

Läsnä luonnossa

Luonto on minulle taidetta, useimmiten hyvää taidetta, mutta välillä saatan pettyäkin näkemääni ja kokemaani. Luonto on suunnaton galleria, jossa on esillä muotoja, värejä, valoja, tuoksuja, ääniä ja tunnelmia, aina jotakin koettavaa kaikille aisteille.  Luonnon gallerioissa esillepano muuttuu joka päivä vuodenajan, vuorokausirytmin, valaistuksen ja säätilojen mukaan. Eilen koettu onkin tänään aivan uutta, vaikka paikka on sama. Luonto näyttää olevan harmoninen kokonaisuus, jossa kaikella tuntuisi olevan tarkoin valittu paikkansa. Tarkemmin tutkittuna se on kaaos, jossa kilpaillaan elintilasta ja esilläolosta, sekä oman lajin olemassaolon oikeutuksesta.

Luontokokemukset ovat kaikille meille omakohtaisia elämyksiä.  Minun luontokokemuksiini vaikuttaa biologin koulutus, ahkera retkeily, luonnontuntemus ja elämänkokemus. Samoin kokenut taiteentuntija katselee näyttelyn töitä aivan erilaisin aistein kuin vähemmän asiaan vihkiytynyt kävijä. Minulle jokapäiväinen luontokokemus on jollekin toiselle syvällekäyvä elämys.

1980-luvulla tein Yleisradiolle useita vuosia ohjelmasarjaa ”Puhutaan luonnosta”, jossa haastattelin myös monia kuvataiteilijoita. Kaikki kertoivat luonnon olevan keskeinen innoittaja taiteen tekemisessä, vaikka heistä vain muutamat ammensivat aiheita luonnosta ja tekivät ns. naturalistisia töitä.  Osa haastattelemistani taiteilijoista tunsi hyvin lajistoa, oli kiinnostunut tietämään lintujen ja kasvien nimiä, mutta vielä tärkeämpää heille oli luonnon läsnäolo ja luonnossa oleminen.

Päijäthämäläisellä luonnolla on oma yleisilmeensä.  Vesijärven ympäristössä muodot ovat pyöreämpiä, naisellisempia kuin Toisen Salpausselän pohjoispuolella Päijänteellä, jossa harmaat kalliot rajautuvat jyrkemmin kesällä sinisenä välkehtivään veteen. Luonnon pienmuodoissa on maakunnan alueella suuria vaihteluja rehevistä lehdoista karuihin kankaisiin. Korkeammalta paikalta katsottuna päijäthämäläinen maisema on asutuksen pilkkomia metsiä horisonttiin asti ja aina jossain suunnalla välkkyy järven sininen silmä.

Taiteen ja luonnon välinen suhde ilmentyy mielestäni kauniisti Kariniemessä, jossa professori Olavi Lanun työt alkavat olla osa luontoa, kuten luonnon syvällisesti kokeva taitelija on halunnut. Luonto ottaa vähitellen oman paikkansa, sammaleet, jäkälät ja kasvit asettuvat hienosti osaksi taiteilijan luomia muotoja.

Veikko Neuvonen
luontotoimittaja, FM